Viimeiset päivät Prahassa

Kaksi, tai oikeastaan kolme viimeistä päivää Prahassa kuluivat hujahtaen. Torstai kului taas koulun puolesta paperisodassa, mutta koulun jälkeen illalla lähdimme tuttumme Magdalenan luokse grillijuhliin. Luvassa oli mm. grillattuja kasviksia, leipää, juustoa, hummusta ja kotitehtyä limonaatia. Juhlistimme osaksi lähtöämme ja osaksi sitä, että Magdalena sai loppukokeensa suoritettua hyvin pistein. Ilta venyi pitkäksi ihmisten kanssa pälpättäessä, sillä mukana oli myös Monika, Magdalenan brittiläinen poikaystävä ja muita Magdalenan ystäviä.

Perjantaina koitti kotiin lähdön aika. Lento lähti vasta illalla, joten kävimme aamulla hoitamassa viimeiset paperiasiat loppuun koululla ja hyvästelimme Miriamin. Kovasti Miriam jälleen kehui taitojamme ja käski lähettää terveisiä Suomesta. Asunnolla pakkasimme ja siivosimme ahkerasti kaiken kuntoon ja valmiiksi lähtö varten, sen jälkeen menimme vielä syömään "viimeisen aterian" naapuruston Okey Dokeyyn.

Hyvästi kämppä

Illan lähestyessä lähdimme sitten lentokentälle ja ähläsimme itsemme valmiiksi lennolle. Pääsimme istumaan lentokoneeseen asti ja olimme tekemässä lähtöä, kun koneen moottori teki tenän. Lento peruttu, meidät passitettiin takaisin kentälle ja ojennettiin ruokakupongit ja hankittiin bussi hotellille. Lento lähtisi seuraavana aamuna, kun vika olisi korjattu. Tämä ilta/yö-ja seuraava päivä oli yhtä hullunmyllyä muiden eksyneiden (ja kiukkuisten) suomalaisten kanssa, lähinnä koska informaationkulku oli vähän mitä oli.

Jouduimme hankkiutumaan itsemme omin voimin hotellilta lentokentälle aamulla, koska jostain syystä bussimatkaa ei saatu järjestettyä. Noh, uusi yritys, uudet turvatarkastukset ja kaikki uusiksi. Kamalan ruuhkan keskellä ehdimme kuitenkin oikealle paikalle lentoa varten, mutta kappas, luvattu aamulento myöhästyi tämäkin teknisten vikojen takia muutaman tunnin. Saimme jälleen ilmaisia ruokakuponkeja ja odotimme ja odotimme.

Pitihän sitä odotellessa jotain tehdä, joten väänsin tämän internetmeemin.

Lento kuitenkin lähti viimein iltapäivällä matkaan ja matka sujui ongelmitta, olin illalla Suomessa. Nyt olen viimeinkin asettautunut kotiin ja ristin tämän blogipäivityksen viimeisekseni.
Viimeiseen päivitykseeni haluan myös kirjoittaa tiivistetyt fiilikseni Prahasta ja Tsekistä. Kaunis kaupunki, englannilla pärjää melko hyvin, vaikka kaikki eivät sitä puhukaan. Muita suuria plussapuolia täällä on tietysti kulttuuririkkaus: vanhat säilyneet rakennukset ja lukemattomat museot ja galleriat. Nähtävää siis riittää. Lisäksi köyhälle opiskelijalle tärkeä asia: alhainen hintataso. Onhan täällä kyllä palkkatasokin vähän eri tasoa kuin Suomessa. 
Suomen elintaso on kyllä yksi asia, mitä en vaihtaisi mihinkään täällä olevaan asiaan. Okei, Suomi on tavattoman kallis maa ja ihmiset ovat aika nyrpeitä pilkunviilaajia, mutta esim. opiskelu on pääosin ilmaista ja terveydenhoito pelaa. Työturvallisuuskin on vähän parempaa Suomessa. Ero Suomen ja Tsekin välillä elitasossa ei ole henkeäsalpaava tai järkyttävä, mutta sen verran näkyvä, että minä kykenin huomaamaan sen.

Ja mahdollisesti tuleville vaihto-oppilaille: Varsinkin jos olet keväällä tulossa tänne, valitse itsellesi oma projekti jonka kanssa voit viettää aikaa runsaasti, sillä koulun puolesta täältä ei välttämättä tekemistä löydy niin paljoa. Nähtävyyksistä ja kiertelystä kiinnostuneelle tämä on tietysti kultasuoni, kiertele ja tutki! Täältä voi löytä mielenkiintoisia paikkoja turistirysien ulkopuoleltakin. Suotavaa myös olisi vahvasti oma aktiivisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus, sillä tsekkiläiset ovat vähän ujoja, mutta usein ystävällisiä ja auttavaisia.

Oikein suuret kiitokset Hilda-Maijalle tästä yhteisestä kokemuksesta ja hetkistä. Tahdon kiittää myös škola Michaelia ja sen henkilökuntaa sekä Hyriaa tästä upeasta mahdollisuudesta. Nyt minun on kuitenkin aika laittaa asiat kuntoon kotona ja ryhtyä kesäloman viettoon!

Loppukirillä

Viimeinen viikko lähti käyntiin hieman tahmeasti. Maantaina meidän oli tarkoitus aloittaa seinämaalauksen tekeminen hevosradan seinälle, mutta aamulla päästyämme paikalle, opettajat päätyivät siihen lopputulokseen, että on liian kirkasta yrittää heijastaa kuva seinälle. Tunti siirrettiin 9 illalla, yökoulua siis luvassa! Päivä oli kuitenkin tyhjänpanttina oloa, mutta onneksi uskaltauduin puhumaan yhdelle luokkalaiselle tytölle ja pyysin hänet kanssamme kahville. Tämä tyttö, Nastasia nimeltään muistaakseni, osoittautuikin moskovalaiseksi joka on muuttanut tänne opiskelemaan graafista suunnittelua. En olisi kyllä arvannut. Hänen englantinsa oli sujuvaa ja tsekkiä hän kuulemma opetteli kotimaassaan jo tarpeeksi hyvin opiskellakseen täällä. Oikeastaan oli aika hurjaa kuulla, että hän on 16 vuotias ja asuu yksin Prahassa. Itse en tuossa iässä olisi voinut kuvitellakaan muuttavani vieraaseen maahan opiskelemaan. 

Ihan asuntomme juurella oleva kahvila Okey Dokey oli hyvin tunnelmallinen.

Illalla sitten palasimme hevosradalle, josko pääsisi viimeinkin työnpuuhaan. Vaan homma ei ollutkaan niin mutkatonta, sillä kun pitkän sähläyksen jälkeen videotykit saatiin toimimaan; huomattiinkin, että heijastettavan kuvan formaatti on väärä (omasta näkökulmastani he eivät vain osanneet suurentaa kuvaa oikean kokoiseksi seinälle, koska tiedosto kyllä avautui kyllä, liiankin isona, mutta mistä minä tietäisin mitään). Noh, tunti siirtyi jälleen seuraavan päivän iltaan. 

Videotykkejä yritetään saada toimimaan.

Tiistaina menimme koululle täyttelemään vaihdon lopun tärkeitä papereita ja tekemään viimeisiä kuvanmuokkauksia. Illalla jalkani ja olkapääni olivat jälleen sen verran kipeytyneet, etten lähtenyt mukaan seinämaalaus urakkaan. Yleisesti ottaen myös innostukseni myös alkaa olla finaalissaan. Ollakseni rehellinen, olen ollut jo viikon kypsä lähtemään kotiin, lähinnä koska täällä ei ole enää oikeastaan tekemistä ja jalkani ei anna perikisi, että juoksentelisin ympäriinsä. 

Keskiviikkona paperisota jatkui, lähinnä Miriamin ja opettajien kiireestä. Illalla meillä oli kuitenkin ohjelmaakin: nimittäin jo vaihdon alussa varaamamme parhaat paikat oopperaan. Valitsemamme ohjelma oli "Otello", pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni oopperaan. Ensinnäkin: oopperan tilat olivat aivan mahtavat. Toisinnakin: puvusteet, äänet, rekvisiitat, musiikki. Minulla ei ole tähän muuta lisättävää, tämä on näitä "ainakin kerran elämässä"-kokemuksia ja olen iloinen, että pääsin kokemaan sen täällä juuri ennen lähtöä (ja näin halvalla, heheh). 

Oopperan ulkoaula.
Kuva: Hilda-Maija

Sali.
Kuva: Hilda-Maija.

Yksityiskohta parvemme seinältä.
Kuva: Hilda-Maija

Höyrypunkkia ja hevosia

Perjantai oli jälleen kerran yksi levähdyspäivä minulle, mutta  lauantaina lähdimme iltasella syömään päivän ruokamme jo kauan kutkuttaneeseen Cross Clubiin, joka ei ole edes kamalan kaukana kämpiltämme. Oli kyllä ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen paikka, suosittelen lämpimästi käymään, jos olette joskus Prahassa. Kyseessä siis höyrypunkkityylinen klubi, missä on oikein hyvä ruokatarjoilu ja kahvio lähemmäs vuorokauden ympäri. Vaikka paikka on jollain tasolla aika kuuluisa, on hintalaatu-suhde myös hyvin mieluisa. Ja tietenkin minun kaltaiselleni raskaamman musiikin rakastajalle: siellä soi jatkuvasti myös hyvä musiikki! Ei mitään uusia purkkapoppihittejä, vaan esim. vanhaa kunnon Three Days Gracea ja Disturbedia.

Tunnelmia

Kotitehtyä vadelmalimsaa.
Ihan itkettää kuinka useassa paikassa täällä näitä saa.

Illan hämärtyessä koristeisiin ja hilavitkuttimiin syttyi valot

Sunnuntaina puolestaan lähdimme kameroiden kanssa matkaan raviradalle. Saimme Miriamilta ilmaisliput päivän kisoihin, koska koulumme maalaa suuren seinämaalauksen kyseisen radan seinälle. Tapasimme paikan päällä Miriamin ja meille neuvottiin parhaimmat paikat kuvata juoksevia hevosia. Räpsimme tusinoittain kuvia hevosista ja seisoin kämmeneni koviksi keppien varassa. 

Huomenna pääsemme maalaamaan täällä yhtä kyseistä seinää muiden oppilaiden kanssa, aika on loppukirillä, mutta vielä riittää nähtävää ja tehtävää viimeisellekin viikolle.

Valmiit teokset

Space Princess

Wolf Prince

---

Goth Princess

Pastel Princess

---

Muscle Princess

Cellulite Princess

---

Trash Prince

Trash Princess

"Se on eteenpäinmenoa" sanoi mummo, kun nenälleen kaatui

Taas hyvin niukka päivitys, koska koulussakäyntini on ollut tämän loppuajan hyvin vajavaista kuntoni takia. Jalka ei ole tässä vajaa parissa viikossa oikeastaan parempaan parantunut, vaikka tohtori sanoi, että niin pitäisi tapahtua. Enää en kyllä juokse täällä sairaalassa, vaan menen sitten Suomessa jos silloin on vielä tarve. Olen aivan toivoton tällaisen rasitusvamman kanssa, en vain osaa relata tarpeeksi vaikken edes kulkisi paljoa. Lisäksi täällä kulkemista on aika vaikea välttää, koska pitää kuitenkin käydä kaupassa ja ruokkia itsensä vaikkei kävisikään koulussa.

Torstaina olin koulussa, luvassa oli temperamaalauksen jatkamista. Pahaksi onnekseni tämä monen päivän uurastus, minä onnistuin nyt pilaamaan sen viimehetkillä. Ongelma tuli taustan kanssa, en saanut sävyjä kohdilleen ja paperi alkoi pettämään alta. Lisäksi hahmon varjostukset olivat liian tummia ja perussävy myös liian tumma. Kun sain opettajalta rehellistä kritiikkiä teoksesta, päätin itsenäisesti lyödä hanskat tiskiin. Toivonmukaan koko duuni lentää suoraan roskikseen, koska minulla ei ole kiinnostusta yrittää pelastaa sitä eikä meillä enää ole aikaakaan. Kuvaa en teoksesta ottanut, koska sieluparkani ei kestä näyttää sen rumuutta maailmalle.

Mutta kyllä sentään jotain hyvääkin on tapahtunut: Sain nimittäin oman projektini teokset kokonaan valmiiksi, jes! Maalaustunnin jälkeen menimme taas tietokoneluokkaan, minä hioin teokseni loppuun ja tallensin sopiviin tiedostomuotoihin printtausta varten. Teetätän niistä canvas-taulut näyttelyäni varten kesällä. 

Täysin tyytyväinen en näihin teoksiini tietenkään ole. Voisin mielelläni hioa vielä anatomiaa ja typografiaa sekä puhdistaa linjoja, mutta aika on tullut täyteen ja olen yrittänyt (lähemmäs)parhaani: Naiset ja herrat, ne ovat nyt tässä. Ehkä seuraavassa projektissa osaan taas paremmin.

Valmiit kuvat seuraavassa postauksessa, mukana linkit parempiin (suurempiin) versioihin. Ottakaa myös huomioon kuvia katsellessanne, että näiden teosparien kuuluisi oikeasti olla VIEREKKÄIN(esim.goth princess+pastelprincess), mutta bloggerin pirulainen ei anna minun laittaa niitä niinkuin kuuluisi.

Lepoa ja pohdiskelua

Viikonlopusta on jälleen hyvin vähän mitään mainittavan arvoista: Hilda-Maija juoksenteli pitkin Prahaa museoissa ja muissa kulttuurihienouksissa sivistäen itseään, minä puolestaan makasin asunnolla kipulääkehuuruissa ja tungin naamaani pakastepizzaa. Niin ja tietenkin jatkoin omaa projektiani, mutta hieman vaihtelevalla menestyksellä.

Sneak peekkejä taas ihan vain todisteeksi, että saan jotain aikaankin.

Maanantaina osallistuimme jälleen jollekin piirustustunnille. Taas opettaja vain kysyi "mitä tahdotte tehdä?". Noh, me valitsimme piirtää pelkistetyn kipsipään hiilellä ja harjoitella sen parissa varjostamista ja varjojen muodon hahmottamista. Olin hyvin nopeasti valmis, mutten patalaiskana ihmisenä jaksanut sitten tehdä mitään muuta lyhyen lopputunnin aikana. Opettaja kävi silloin tällöin kurkkaamassa miten meillä menee, muttei kommentoinut mitään. Saatuamme molemmat kuvamme valmiiksi, menimme syömään ja sen jälkeen oli taas Dorotaa. Näin opettajan kerran silmäkulmastani "tunnin" aikana, mikä meni taas minulla itsenäisesti photoshopilla hienosäätöjen teossa ja valmiiden kuvien viimeistelyssä.

Piirrustustunnin möhkönaama

Olemme huomanneet, että tosi usein opettajat kysyvät mitä tahdomme tehdä ja järjestävät sen meille sen sijaan, että antaisivat vain suoraan tehtävänantoja. Hyvin paljon tähän mahdollisesti vaikuttaa muiden oppilaiden loppukokeet ja työt, joihin meidän on ulkopuolisina vain mahdotonta päästä mukaan. Erittäin hyvähän tämä on minulle, joka tykkää työskennellä itsenäisesti oman projektini parissa ja pistän sen kaiken edelle, mutta todellista opetusta ja taiteellista kehitystä kaipaavalle tämä ei ole ehkä sopivin paikka. Itseänikin jää vähän harmittamaan, etten ole oppinut täällä kamalasti mitään uutta taiteen alalta, mutten ole sellaista vaatinutkaan. Kokemus on minulle tärkein.

Ja tosiaan sitten ihan yleisesti aiheeseen liittyen: työturvallisuus ja ylipäätään taiteellinen työskentely on tosiaan hieman erilaista Suomen oloihin verrattuna. Esimerkiksi grafiikan tunnilla suojahanskat? Esiliinat? Mitkään suojavarusteet maalin tai kemikaalien kanssa työskennellessä? Ei mitään sellaisia. Hiiliteoksen parissa säämiskä? Levittäkää sormin vaan. Kun kysyimme mitä maaleja he käyttävät, vastaus oli simppelisti "maaleja". Lisäksi osa näistä käyttämistämme maaleista, mitä epäilemme temperamaaleiksi, ovat  homeessa. Noh, kyllä hommat täälläkin luistavat, vain vähän eri tavalla.  Oikeastaan, kun on ollut täällä jo näin kauan ja elänyt näiden ihmisten tavalla, alkaa huomaamaan kuinka neuroottisia hätähousuja Suomessa ollaan. Täällä osataan ottaa asiat vähän rennommin, ainakin tästä minun ulkopuolisen näkökulmastani. Ero tässä asiassa Suomen ja Tsekin välillä ei ole henkeäsalpaava, mutta sen verran näkyvä kuitenkin, että minä kykenen huomaamaan sen ja ottaa vertailukohteekseni.

Takaisin koulunpenkille

Keskiviikko oli sittenkin jatkumoa lepopäiville ja oman projektin kanssa työskentelylle, mutta mökkihöperyys alkoi iskeä jo sen verran, että torstaina pakotin itseni taas kouluun. 

Torstaina pääsin osallistumaan aamulla maalauksen tunnille, pääsimme jatkamaan tempera-maalauksiamme. Teimme koko aamun hommia, mutta ei vieläkään valmista. Onneksi opettaja sanoi, että voimme jatkaa sitä vielä ensikerrallakin, vaikka muut oppilaat tekivät jo tällä tunnilla uutta työtä.

 Keskeneräinen temperamaalaukseni josta en oikein osaa olla mitään mieltä.

Iltapäivällä meillä oli Dorotaa, Hilda-maija odotti pääsyä pimiöön ja minä työskentelin taas minkä pystyin oman projektini kanssa photoshopilla. Odotin myös hieman kommentteja Dorotalta, koska olin itsekseni jumissa muutaman typografiavaihtoehdon kanssa. Kyseessä oli perinteinen tunti: opettaja lentelee milloin missäkin ohjaamassa muita oppilaita ja jossain vaiheessa eksyy vielä meidän luoksemme. Noh, lopulta sain kärsivällisen odottelun jälkeen kommentteja ja ohjausta Dorotalta. Kehuja rapisi myös taas korillinen niskaan, Dorota tuntui todella pitävän näistä. Tästä rohkaistuneena menin kotiin jatkamaan töitä, koska en voinut jatkaa niitä koulussa.

Perjantaina meillä oli piirrustusta grafiikan opettajamme Jakubin kanssa, mutta koska muut oppilaat jatkoivat lähinnä keskeneräisiä töitään mitkä olemme jo saaneet valmiiksi, Jakub kysyi vain hämillään mitä tahtoisin tehdä. Päätin jatkaa kotona edennyttä projektiani jälleen kerran. Sain 6/8 kuvasta valmiiksi asti, sain myös rakentavaa kommenttia Jakubolta ja parantamisehdotuksia yhteen ongelmatapaus-teokseeni. Sitä pitää siis vielä muokata ja sitten kaksi puuttuvaa pitää vielä värittää valmiiksi. Toivonmukaan nyt ensiviikon aikana saan valmista, aika on käymässä vähiin.

Lisää hyödyttömiä sneak peekkejä, koska en ole valmis näyttämään valmiita kuvia.

Fiiliksiä piirustusluokasta.